Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

"Tul sääki Turkku!" Turku/Kaarina 2006 

Ohjelma:

Lauantai 5.8.

Klo 9-10.15.
Ilmottauruta Ala-Lemu kartanos

10.30
Sukujuhla avaus:
Liisa-tyyräri praaka
Melos-kuaro laulaa kaunei laului
Turu ja Turus vaikuttaneire Teittie / Teittiste menneisyyt kohnata hiuka (historiaa)
12
Syärä lounas ruakka
13.30
Aboa Vetus (sinne mennä linjurikyytil Ala-Lemust)
16
Kaffe o täsä paikas

16.15
Soittamist
Suku kokonttu

19
Ehtolystit (suameks: Iltaohjelma)
hoilata yhres
saunas käyrä
karata ja piretä aika mekkala
ja sit o viäl ehtollist

23
Hyvä Yät vaa niil ku menvä maate!

Sunnuntai 6.8.

Aamiaine kartanos yäpyvil
10
Sunnuntaimessu Turu tuamiokirkos

Tuamiokirko museos kiäretä ja tiätty käyrä Turu Linnas. Sinne mennä Linnankatt pisi ohitte vanha Aura Panimo, misä pantti Suame parast Aura pilsuu, et tiaroks vaa kaikil! Nii ja Wärtsilä o kans tärkkiä muista Aurajoe rannas, ku siäl o ollua ainaki yks tunnettu Teitti ingenjöörinä. (engineer; johd. latinan sanasta genie "nero" viittää siis ensimmäisten insinöörien, linnoitusten ja piirityskoneiden rakentajien, oivaltavaan kykyyn. Luonnollisesti tulkinta sopii erinomaisesti insinööriammattikunnan pirtaan.)

Heli Teittinen muistelee sukutapaamista:

Teittisten sukuseuran jäsenistöä saatiin houkuteltua tällä kertaa läntisessä Suomessa pidettyyn vuosikokoukseen lähes 70 henkeä. Kuten moneen otteeseen korostettiin, sukukokous järjestettiin tällä kertaa Kaarinassa, ei Turussa, kuten usein vahingossa pääsi lipsahtamaan! Tilaisuuden aluksi sukuseuran puheenjohtaja Liisa Teittinen toivotti läsnäolijat tervetulleiksi. Juontajana toimi silloinen hallituksen sihteeri Sari Kirves. Kamarikuoro Melos esiintyi Timo Monton johdolla. Kuoron riveissä lauloi myös sukuseuramme varapuheenjohtaja Rauno Teitti. Sen jälkeen kuultiin Heli Teittisen pitämä esitelmä, jossa keskityttiin Turussa aikanaan vaikuttaneisiin Teit-sukuisiin henkilöihin. Hyvin vaikuttavissa tehtävissä on menneinä vuosisatoina Teittejä ja heidän perillisiään toiminut! Esitelmä kokonaisuudessaan on mukana tässä lehdessä.

Ruoaksi maistui lohikeitto, saariston tuntumassa kun oltiin. Pian lounaan jälkeen olikin aika lähteä retkelle Kaarinasta Turkuun. Yhteen bussiin mahduttiin ja lämmintä riitti. Mikrofoni ei toiminut ja aikataulu oli tiukka, mutta siitä huolimatta hurautettiin Aninkaisten kummulla jylhänä kohoavan Turun tuomiokirkon ohi, ajettiin ”tois pual jokkee” ja pyörähdettiin pieni lenkki Kauppatorin ympäri, kunnes ajettiin jälleen ”täl pual jokkee” ja tutustumiskäynnille Aboa Vetus & Ars Nova –museoon. Siellä ryhmä jakautui kahtia ja tutustui museon pohjakerroksessa keskiaikaisen Turun historiaan kirjaimellisesti paikan päällä, maan alta kaivettujen katujen ja kellarien sokkeloihin.  

Takaisin Ala-Lemuun palattua oli vuorossa kokouskahvien nauttiminen ennen varsinaisen kokouksen aloittamista. Olli Teittisen paikalle toimittamaa sukukirjaakin oli jaossa ennakkotilauksen tehneille. Myös muita sukuseuran tuotteita oli myynnissä. Uutuutena olivat tällä kertaa pöytästandaarit. Teittisten sukuseuran neljänteen sukutapaamiseen liittyi sukuseuran hyväksi toimineiden henkilöiden muistaminen uusilla pöytästandaareilla. Tämän jälkeen kuultiin jälleen musiikkia, kun yhdysvaltalainen muusikko Daniel Gordon soitti saksofonia. Hän on ”Teittisen vävy”, kuinkas muuten.

Varsinainen kokous käytiin Outi Teittisen puheenjohtajuudessa. Jäsenmaksun suuruudesta väännettiin kättä, mutta summa säilyi ennallaan. Jäsenistöltä sateli ideoita uusiksi sukutuotteiksi ja matkakohteiksi. Sukuseuran puheenjohtaja Liisa Teittinen toivotettiin lämpimästi jatkokaudelle, ja hallituksen kokoonpano muuttui hivenen.

Kun kokous oli pidetty, vuorossa olivat arpajaiset. Palkintopöytä notkuikin jäsenistön lahjoittamista arpajaisvoitoista. Tämän jälkeen oli virallinen osuus suurin piirtein käyty, ja iso osa sukutapaamiseen osallistuneista lähtikin pois. Ne, jotka jäivät viettämään iltaa, siirtyivät rantasaunoille. Luvassa oli saunomista, uimista, yhteislaulua Raunon kitaran säestyksellä sekä viihteellistä ohjelmaa: hallitus oli kehitellyt kilpailuja ja pienoisnäytelmän, joiden osallistujat palkittiin. Illan päätteeksi syötiin puutarhaan katettu ateria. Paahtavimman helteen jo hellitettyä jäljelle jäänyt osallistujajoukko sai nauttia mm. isoilla pannuilla paistetuista liha- ja kasvisruoista. Vahinko, että niin moni oli joutunut lähtemään jo ennen tätä ”pääruokaa”.

Aterian lomassa Ala-Lemun kartanon pääemäntä kertoili vielä kartanon historiasta. Omistajiin lukeutui mm. Turun piispana 1700-luvulla toiminut Carl Fredrik Mennander, jonka ystävä puolestaan oli Turun Akatemian talousopin professori Pehr Kalm, innokas hedelmäviljelyn esitaistelija. Mennander rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen vuonna 1767, mutta se on kokenut tuon jälkeen lukuisia muutoksia. Aikanaan 1890-luvulla siihen lisättiin mm. talvipuutarha, josta puolestaan tuli laajennusosa.

Ala-Lemun kartano liittyy myös Suomen sotaan ja Vänrikki Stoolin tarinoiden kahteen runoon. Runo Kuoleva soturi alkaa sanoin ”Lemulla oli verinen jo päivä päättynyt, ja kaatuneitten viimeinen valitus viihtynyt; maa, meri, kaikki pimeni, yö niin kuin hauta vaikeni.” Lemun taistelu käytiin 19.6.1808. Se puhkesi sen jälkeen, kun meritse saapunut saksalaissyntyinen E.E. von Vegesack nousi joukkoineen maihin Lemunniemelle. Turusta paikalle rientäneet venäläiset kävivät taisteluun pakottaen ruotsalaiset takaisin laivoihinsa, joten valtausyritys epäonnistui pahasti. Toinen runo Matkamiehen näky kertoo Ramsayn veljeksistä, jotka kuolivat taisteluissa 21- ja 19-vuotiaina. ”Lemulla toinen sortui kuolemaan ja toinen heti jälkeen Lapualla, ja kumpainenkin eestä synnyinmaan.” Runossa veljesten äiti käy joka ilta palvelijansa kanssa katsomassa poikiensa kuvat salin seinällä ja toivottamassa heille hyvää yötä.

Eri vaiheiden jälkeen kartano päätyi nykyiselle omistajalleen Varsinais-Suomen Kansallissäätiölle, jolle se on kuulunut vuodesta 1998 alkaen. Ala-Lemussa on juhla- ja kokousjärjestelyjen lisäksi keskitytty erityisesti omenoiden kasvattamiseen. Omenoita riittää monin tavoin säilöttäväksi. Kartano sijaitsee erittäin kauniilla paikalla Kuusiston salmen rannalla. Myös ilmojen haltija oli sukukokouksen puolella, ja monille jäi tästä sukutapaamisesta varmasti mieleen hieno kesäisen kuuma päivä. Parisenkymmentä vierasta yöpyikin paikan päällä, ja seuraavana aamuna oli mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen Turun tuomiokirkossa.