Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Teit-Teitti-Teittinen -suvun historiaa

Teit-suvun alkuvaiheita
koonnut Olli Teittinen

Teit-suvun kehto sijaitsee nykytiedon mukaan Pernajan Kuuskoskella, mikä sijaitsee Pernajanjoen varrella. Siellä on jo 1300-luvun lopulla ja 1400-luvun alkupuoliskolla elänyt Håkan Jooninpoika (Jönsson) Teit yhdessä vaimonsa Kertun kanssa. Kerttu oli kotoisin saman pitäjän Särkilaksilta.

Heidän poikansa Jooni (Jöns) Håkaninpoika Teit mainitaan ensi kerran 1496 maanomistajana Pernajan Tetomin eli Teitomin kylässä, ja sai vaimonsa Inkerin kanssa Matti -nimisen pojan. Jooni omisti Pernajan Tetomin kylässä niityn, minkä hän testamenttasi pojanpojalleen, Martti Laurinpoika Teitille. Mainittu Jooni kuoli 1500-luvun vaihteessa.

Matti Jooninpoika Teit asui ja eli Teitomin kylässä  ja hänen sanotaan kuuluneen niiden vanhimpien maanomistajien joukkoon, jotka 1540-luvulla omistivat koko veromarkan edestä perintömaata. Pernajan kautta kulki tuolloin Suuri Rantatie Turusta Viipuriin. Matti Jooninpoika piti Rantatien varrella Garpgårdenissa eli Karpintalossa 1543 krouvia ja hänen kerrotaan olleen toinen Pernajassa hyvin toimeen tulevasta talollisesta. Matti avioitui Creutz -sukuun kuuluvan Inkeri Pekantyttären kanssa ja he saivat ainakin kaksi lasta, Martin ja Laurin. Creutzit omistivat jo silloin Pernajassa Sarvilahden kartanon.

Martti Matinpoika Teit syntyi 1500- 1510 Pernajassa. Hän kävi Turussa koulua. Piispa Martti Skytte oli Turun piispana 1529-1550. Hän vaikutti siihen, että pernajalaiset ylioppilaat Mikael Agricola ja Martti Teit pääsivät Turun Tuomiokirkon kustantamina opiskelemaan Saksaan, minne he lähtivät laivalla syksyllä 1536 ja kirjoittautuivat saksalaiseen Wittenbergin yliopistoon. "Martinys Teytus de Villand Sveatiae" -nimisenä Martti opiskeli teologiaa ja vieraita kieliä ja saavutti maisterin arvon 1539, kuten Mikael Agricolakin. Tukholmassa Martti mm. määrättiin 1541 Kustaa Vaasan poikien kotiopettajaksi. Hän asui Juhana-herttuan luona, jolle hän opetti myös suomenkieltä. Martti Teit toimi Turussa myös kirkkoherrana ja oli tuomiokapitulin jäsenenä. Hän kuoli lapsettomana syksyllä 1544 Tukholmassa.

Matin toinen poika, Lauri Matinpoika Teit oli Pernajassa rälssimies ja huovilippueen päällikkö. Häntä kutsuttiin "Kuuskosken herraksi". Hän piti krouvia Teitomin kylässä ja hoiti jo suurehkoa kolmen veromarkan maatilaansa. Itä-Uuttamaata kohtasi onnettomuus, kun venäläiset hyökkäsivät kevättalvella 1571 Suomenlahden jään yli Suomen puolelle ja tuhosivat Porvoossa ja Itä-Uudenmaan rannikolla taloja monesta pitäjästä. Tuho kohtasi myös Teitomin kylää ja Lauri Matinpoika kaatui maaliskuussa samana vuonna. Lauri Matinpoika oli kolmasti naimisissa ja sai 11 lasta.

Vanhin lapsista, Antti Laurinpoika Teit, oli monitoiminen mies: tilanomistaja, kirkkoherra, rovasti, laivanvarustaja ja laivamuonittaja. Kotipitäjänsä kirkkoherrana hän oli 1550-1579 ja myös rovastina Itä-Uudellamaalla. Pernajan kirkolle, invetaarioluettelon mukaan, hän oli 1543 lahjoittanut ruotsinkielisen Raamatun.

Mainitaan, että Antti Laurinpoika osallistui matkakassassaan vain 10 taaleria, v. 1560 laivamatkaan Englantiin, kun Juhana-herttua kävi korkea-arvoisen seurueensa kanssa siellä, kuningas Eerik XIV:n edusmiehenä tuloksettomalla kosiomatkalla. Pernajassa oli 1560-luvulla kymmenkunta laivanvarustajaa, jotka harjoittivat rahtiliikennettä ja osa kauppaa. Luonnollisesti myös Ruotsi-Suomen armeija tarjosi sodan ja rauhan aikana kuljetustehtäviä laivureille. Laivanvarustajien joukkoon kuului myös pitäjän kirkkoherra Antti Laurinpoika Teit, joka koki elämässään monia vastoinkäymisiä, niin kuin muutkin silloin. Kerrotaankin, että tanskalaiset juutit kaappasivat hänen täyteen lastatun aluksensa 1567 Ahvenanmerellä ja että hän 1571, Isonvihan alussa, menetti Pernajassa uuden laivansa.

Myös hopeaveroluetteloon on Antti Laurinpojan kohdalle 1571 merkitty, että Pernajan pappila, Teitomin talo ja hänen omistamansa Karpintalo oli poltettu ja ryöstetty. Niinpä Antti Laurinpoika osoitti 1572 jopa kuninkaalle kirjeen, jossa hän kuvasi venäläisten suorittamaa hävitystä Itä-Uudellamaalla ja omaa onnetonta kohtaloaan sanoen: "missä minä, Teidän Armonne köyhä alamainen, katselen ei ainoastaan menetettyä taloa ja kotia, vaan myöskin kaikkea sitä, mitä minulla oli, kuten irtainta, hopeaa, kuparia, messinkiä, tinaa jne." Hän jatkaa: "Ne, viholliset tietenkin, tekivät myöskin vahinkoja eläimille, polttivat ne ja veivät pois minun uuden laivani." Lopuksi hän viittaa siihen, "että hän on muuten pakotettu irtisanomaan virkansa, ellei hän saa taloutensa ylläpitoon veroa voina joko nokkaan kohti tai Pernajan pitäjän lehmänkieltä kohti, millä voilla voisin ostaa itselleni vaatteita päälleni ja muuta tarpeellista, mitä köyhä, ryöstetty mies monenlaista tarvitsee." Antti Laurinpoika Teit kuoli 1579.

Antti Laurinpojan veljestä, Olli Laurinpojasta, tuli 1559 Lappeen ja Taipalsaaren pitäjien seurakunnan kirkkoherra. Tiedetään, että Olli Laurinpoika oli innokas kalamies ja että hän kävi kevätkalassa 1557-1558 Lappeen kihlakunnan ulkopuolisella Puruvedellä. Hänellä oli Kirsti-niminen tytär, joka meni naimisiin Juvan kirkkoherrana 1590-1615 toimineen Olavi Antinpoika Toiviaisen kanssa.

Jaakko Laurinpoika Teit, kolmas veli, oli kuninkaan kustannuksella opiskelemassa Saksassa Rostockin yliopistossa ja edelleen Wittenbergin yliopistossa nimellä Jacobus Teitus Finlandus. Saksasta hän lähetti 1550-1551 Kustaa Vaasalle kuvauksia Saksan valtiollisista oloista. Sieltä seuraavana vuonna palattuaan hänet nimitettiinkin kuninkaalliseksi sihteeriksi. Jaakko sai kuninkaalta monenlaisia tehtäviä. Hänet lähetettiin Suomeenkin ottamaan selkoa venäläisten uhkaavista hankkeista sekä käymään rajatarkennuksista neuvotteluja. Hän myös selvitti 1554-1557 ehkä merkittävimpänä työnään Suomessa tapahtuneet väärinkäytökset, joihin olivat syyllistyneet niin aatelisto ja voudit kuin papit, porvarit ja talonpojat. Tämä myös tunnetaan nimellä "Jaakko Teitin valitusluettelo", mikä myös on antoisa lähdeteos sukututkimuksessa. Jaakko puolestaan lahjoitti Pernajan kirkolle suomenkielisen Raamatun. Jaakko sai Ruotsissa mm. tuomarin viran. Suomessakin hän oli Turun kaupungin kirjurina ja lainlukijana. Jaakko Laurinpoika sai tehtäväkseen Eerik XIV: n kuoltua saattaa kuningatar Kaarina Maununtytär 1577 Tukholmasta Suomeen, Kangasalalle, Liuksialan kartanoon. Jaakko kuoli ruttoon 1588 Turussa. Tähän tautiin menehtyivät nuorina myös hänen kolme lastaan Turussa.

Inkeri Laurintytär Teit avioitui Lydik Niilonpoika Jägerhornin kanssa, joka omisti mm. Puotilan kartanon Helsingin pitäjässä ja kolme muuta kartanoa Porvoon pitäjässä. Heidän tyttärensä Kaarina Lydikintytär Jägerhorn oli kolmasti naimisissa. Tämän toinen puoliso oli Torsten Ståhlhandske vanhempi, joka oli kuuluisa sotilas, "kuninkaan lumiaurana" tunnettu kenraali.

Malin Laurintytär Teitistä ei  ole löytynyt tietoja.

Pentti Laurinpoika Teit oli myös opiskellut ja toimi Tukholmassa kuninkaallisena valtuutettuna. Hän koki kovan kohtalon. Hän lienee osallistunut kuningas Eerik XIV:n ja Juhana-herttuan välisiin juonitteluihin, minkä takia hänet tuomittiin kuolemaan ja mestattiin Tukholmassa 1563. Saman kohtalon kärsi tuolloin moni suomalainen ja ruotsalainen aatelismies.

Dordi Laurintytär Teit pääsi myös hyvään avioon, kun hän nai kirkkoherra, aatelismies Henrikki Hannunpoika Ekelöfin, joka omisti Söderkullan ja Norrkullan tilat Sipoon pitäjässä. Heillä oli kuusi lasta. Anna-tyttären kautta on yhteys Poitz-aatelissukuun, jonka vaakunassa on piirteitä Tait-Teittien vaakunasta.

Pernajan pitäjän neljäntenä tunnettuna nimismiehenä toimi 1572-1580 Martti Laurinpoika Teit. Nimismiehen talon sanottiin sijaitsevan "Teijtin kylässä" tai "Kuuskoskella". Martti omisti tuolloin Suur-Teitomin tilan. Pernajan vaurailla talollisilla oli silloin yleensä 5-6 lehmää, joillakin jopa 8. Veroa maksavien joukossa Martti oli etunenässä sillä hänellä oli 11 lehmää, 2 kpl 1-vuotisia vasikoita, 10 lammasta sekä 4 vuohta ja pukki. Hänellä oli myös 4 hevosta, arvoltaan 40 silloista markkaa, ja yksi härkä, ainoa, mistä tuolloin pitäjässä tehtiin veroilmoitus, kunnian ja omantunnon kautta. Hopeaveroluettelon mukaan häneltä löytyi vielä leiviskä kuparia ja 3 leiviskää tinaa. Koko irtaimen omaisuuden arvo oli 176 mk, mistä hän joutui v. 1571 maksamaan hopeaveroa 10% Alvsborgin linnan tanskalaisilta lunastusta varten. Isänsä jälkeen Martti oli saanut oikeuden pitää kestikievaria samalla, kun hän harjoitti suur-maataloutta. Kerrankin sinne tuli majoitusmestari Henrikki Tönnenpoika Wildeman, joka johti 43 venemiestä Venäjän retkelle. Tämä väki kulutti 1.3.1578 nimismiehen luona tynnyrin olutta, 3 naulaa leipää, 3 naulaa lihaa, 3 naulaa voita, 2 vakkaa papuja, 3 naulaa suolaa ja 5 naulaa läskiä. Jo seuraavana päivänä laivapäällikkö Antti Laurinpoika kuittasi nimismiehen luona yhtä paljon olutta, leipää ja lihaa, nelikon tuoretta kalaa, naulan suolaa ja 3 vakkaa papuja 30 merisotilaalle ja sen ohella 2  parmaa heinää 30 saaristolaishevoselle. Hän kuoli 1587.

Melker Laurinpoika Teit oli ilmeisesti laivuri. Hänestä ei juuri ole tietoja.

Anna Laurintytär Teit

Katariina Laurintytär Teit

Teitin suku jatkui elinvoimaisimmin Savossa.

©2019 TeittiNet - suntuubi.com